Täytyy uskaltaa jättää tämä kaikki taakse, jotta jossakin voi alkaa jotakin uutta.

Tunne herätessäni oli vihmova: haluanko sittenkään luopua tästä kaikesta. Haluan. En halua. Vuode, josta nousin vastahakoisesti, on kätkenyt lakanoidensa väliin, kietonut peittojen alle paljon - sinut ja minut. En halua nousta tuoksustasi.

Tiedän. Me olemme hyviä yhdessä ja me olemme huonoja. Me osaamme mitä vaan emmekä osaa sittenkään. Sinä olet mennyt ja olet kuitenkin yhä tässä, muuttolaatikoissa ympäri asuntoa. Hae ne pois. Ole kiltti ja hae ne pois.

Äläkä hae sittenkään.

Kuinka minä selviän? Kuinka saan käsiini langanpään, löydän voimaa keriä sitä itseeni päin, reväyttää auki, päästä eteenpäin, löytää järki?